Jumalaa ja uskontoa käsittelevät artikkelini ovat kaikista luetuimpia. Haluan omien ajatusteni selkiyttämiseksi kertoa ajatuksiani Jumalasta. Nämä ajatukset voivat auttaa myös muita ihmisiä, joilla on vaikeuksia kaikenlaisten erilaisten Jumalkuvien käsittelyssä.

Raamatussahan käsittääkseni kielletään kaikenlaisten Jumalan kuvien teko. Valitettavasti Raamatussa langetaan kuitenkin toteuttamaan Jumalan kuvan luomista. On vaikea nimittäin uskoa kuvan teon tarkoittavn pelkästään maalausta tai patsasta. Minusta asia voidaan nähdä myös siten, että kaikenlainen kuvan luominen esimerkiksi sanojen kautta on Jumalan kuvan tekoa.

Esimerkiksi sana Herra antaa kuvan ylemmyydestä. Sana isä kuvaa maskuliinista vanhempaa. Sana Luoja viittaa mielestäni itse luomistapahtumaan. Raamatussa kerrotaan Jumalan olevan rakkaus. Tässäkin pielee tietynlainen ongelma. Raamattu nimittäin määrittelee rakkauden.....rakkaus on kärsivällinen, lempeä....jne. Kaikista ongelmallisin on mielestäni "kaikki se uskoo" tai "kaikki se kärsii". Raamattu siis kuvailee rakkauden ja itse Jumalan kärsiväksi ja toivovaksi. Muistaakseni Rakkaudesta sanotaan myös "kaikki se kestää".

Jos myös ihmiseltä vaaditaan tämän tyyppistä rakkautta, johtaa se passiivisuuteen, toivomiseen ja kärsimiseen toiminnan sijaan. Ja toiminnalla en nyt tarkoita saarnaamista ja sitä, että kiivetään katolle odottamaan Jeesusta.

Jos Raamatun kuvailema Jumala todella olisi olemassa, se tuskin koskaan puuttuisi mihinkään vääryyksiin maapallolla. Kärsivä ja kaiken kestävä Jumala on passiivinen olento kaukaisuudessa.

Kestääkö rakkaus todella kaiken. Ei tietenkään. Ei kukaan rakastava vanhempi salli toisen lapsensa tekevän vääryyttä toiselle lapselle. Tällöin todellinen Jumalakaan ei sallisi vääryyttä, jota maapallolla tapahtuu jatkuvasti.

Jossain kohdin Raamattua Jeesus sanoo:"Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä". Siis Jumala tekee asuinsijansa ihmisen sydämeen. Itseasiassa Jumalan valtakunta on jo siellä. Ongelma on siinä, että moni ihminen ei juurikaan ole kiinnostunut tästä seikasta. Saarnaajat saarnaavat edelleen ja tuomitsijat tuomitsevat. Julistetaan paholaisesta, helvetin tulesta ja Jeesuksen suurista kärsimyksistä. Tuomitaan ihmisiä syntisiksi ja ihmiset tuntevat pahaa oloa ja syyllisyyttä. Onko tässä mitään järkeä?

Todellisuudessa sydämen hyvyys on kauneinta, mitä voi olla. Tällöin Jumalan valtakunnan voi omistaa kuka tahansa riippumatta itseasiassa siitä onko kyseessä edes Jumalaan uskova ihminen. Usko ihmiseen ja usko maailmaan on tuhansin verroin arvokkaampaa kuin kuoleman jälkeisen elämän haikailu.

Jumalan valtakunnan ennustetaan tulevan jälleen maan päälle. Miten se sitten tulee? Jos Jumalan valtakunta on ihmisten sydämissä, tällöin asia on täysin selkeä. Ihminen alkaa noudattaa sydämensä ääntä. Hän alkaa toimimaan yhteiskunnassa siten, että maailmasta tulee parempi paikka. Tähän pystyy kuka tahansa ja silloin kun tämä toteutuu, se on hyväksi kaikille ihmisille.....uskonnosta riippumatta.

Jos ihminen jatkaa sotimista, ahnehtimista ja kaikenlaista vääryyttä, hän on itse vastuussa siitä, ettei hän kykene näkemään tai kokemaan Jumalaa. Hän itse vieraannuttaa itsensä Jumalasta eli todellisesta minuudestaan. Mitä enemmän ihminen harrastaa vääryyttä, sitä kauemman hän ajautuu.

Itselleni Jumala merkitsee suurta tuntematonta hyvyyttä. Se on jotain mitä en voi määritellä. Jotain mikä on samaan aikaan sekä sisäpuolellani, että kaikkialla muualla. Teen virheen yrittäessäni laittaa Jumalan jonkinlaiseen muottiin. Ainut mitä hänestä tiedän on, että hän on hyvä ja oikeudenmukainen.

Tietysti nyt herää kysymys...miten niin oikeudenmukainen? Hänhän edelleen sallii pahuuden. Ei Jumala salli pahuutta. Jos pahuuden tekijät kääntyisivät sisäänpäin ja etsisivät Jumalan sisäpuoleltaan, he lakkaisivat tekemästä pahuutta. Pahuuden tekijä on kadottanut sekä itsensä, että Jumalan.