Aloin lukea herkkyydestä kertovaa kirjaa "Lepatus". Vaikka kirja yleisesti ottaen oli itselleni jo tuttua kauraa omien kokemusteni kautta, tuli minulle paljon myös ahaa-elämyksyä. Olen nyt suunnilleen puolessa välissä kirjaa. Kirjassa kerrottiin mm.50% mielenterveyspotilaista on herkkiä (erityisherkkiä ihmisiä). Erityisherkille on nykyään Suomessa on yhdistyskin. Olen kovasti ollut kiinnostunut menemään tapahtumiin /luennoille mukaan, mutta pitkien välimatkojen vuoksi en ole halunnut lähteä paikanpäälle. Olen tyttö maalta, enkä oikein osaa suunnistaa vaikkapa Helsingissä...

Olen alkanut pohtia kuinka suuri osa ongelmistani johtuu suoraan herkkyydestä ja mikä varsinaisesti mielenterveysongelmista. Kävin taannoin psykiatrini luona, koska olisin toivonut pääseväni Kelan kustantamaan psykoterapiaan. Psykiatrini ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa minulle tarvittavaa lausuntoa, koska oli sitä mieltä että psykoterapeutilla käynnistä voisi pahimmillaan olla minulle pelkkää vahinkoa.Hän saattaa nimittäin lähteä tulkitsemaan sairauttani johonkin tiettyyn suuntaan ja olen kuulemma liian vaikutuksille altis ihminen. Hän sanoi ensimmäistä kertaa minulle suoraan, ettei oikeasti tiedä, mikä minun sairauteni on tai mikä minua vaivaa. Tyypillisiä bipolaarihäiriön oireita minulla ei ole. Tai mikä sitten on sitä sairautta????

Muutama päivä sitten huomasi olevani ajautumassa taas tietynlaiseen stressitilanteeseen tai nimitettäköön sitä vaikkapa "sumpuksi". Joudun ajoittai tilaan, jossa kaikesta tulee sotkua. Alan pohtia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia asoiotta. Esimerkiksi sitä voinko syödä lihaa, koska haluan puolustaa eläinten oikeuksia. Sitten joudun miettimään kuinka hankalaa olisi tehdä perheelle eri ruuat ja itselle omat. Sitten pohdin, että ihminen lajina on kuitenkin sekasyöjä, jos siirrytään ajattelemaan alkukantaisesti. Osa eläimistä on itse aikanaan hankkiutunut ihmisen läheisyyteen helpomman elämän vuoksi (suoja ja ravinto). Meillä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää eläimiä nykyisenlaisissa olosuhteissa hyväksemme. Toisaalta rehun kasvatus esimerkiksi karjalle tuhoaa jatkuvasti metsiä ja sitä kautta ilmastoamme. Ihmisväestöä tulisi pääosin ruokkia kasviksilla, koska silloin saisimme ruokittua ilmeisestikin koko maailman väestön. Tosin voihan olla että nytkin (tässä tilanteessa) maailman väestö olisi mahdollista ruokkia. Länsimaissa ravintoa jää jatkuvasti yli. En tiedä onko asia puhtaasti näin...joku viisaampi kertokoon minulle.

Toinen asia johon pääkoppani juuttuu...on uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset asiat. Kuka minä olen? Mikä on minun tarkoitukseni vai onko sitä ollenkaan?? Minua jotenkin helpotti ajatus, ettei minulla ole mitään missiota (ainakaan mitään suurta, kuten eräs ennustaja kerran väitti). Saisin näin ollen rauhassa elää omaa elämääni ja tehdä valintoja ottamatta paineita. Ei edes olisi mitään ankaraa persoonallista Jumalaa...Jumala voisi olla kaikki...niinkuin (panteismissako) vai oliko se (panenteismi)....En haluaisi kuitenkaan ajatella että Jumalassa asustaa myös pahuus...itseasiassa koko Jumala sanana on jotenkin liian harhaanjohtava...jotenkin liian kristillinen. Haluaisin että kaikki tämä olisi selkeässä järjestyksessä päässäni, enkä haluaisi että aivoihini tunkee kaikenlaista sontaa ...tyyliin mitä jos se sittenkin onkin näin? Tuo jälleensyntymäoppi on kyllä kaikista kamalin juttu...herkästi psykoosiin ajautuvalle oikea vaaranpaikka. Mitä jo olenkin Jumala tai Jeesus uudelleen syntyneenä....ja eikun suljetulle osastolle!! Joskus tuntuu että olisi helpompaa ettei tarvitsisi uskoa edes koko Jumalaan..ei tarvitsisi miettiä miksi hän rakenteli tällaisen maailman.

Ajattelin rakentaa jonkinlaisen kartan tai listan omasta persoonastani. Ehkä se helpottaisi minua suojaamaan itseäni kaikenmaailman hömpötyksiltä ja ennenkaikkea muilta ihmisiltä. Hekkyyskirjassa mainittiin, että herkkä ihminen usein ajautuu pohtimaan näitä maailmankatsomuksellisia asioita.

Minua loukkaa aika paljon nuo keskustelupalstojen jutut bipolaarihäiriöisistä. Kaikenlainen käytös leimataan kuuluvan tähän sairauteen. Itse en saa kohtuuttomia raivareita, tuhlaa rahaa, sekstaile ympäriinsä. Ehkäpä sitten tästä syystä minun bipodiagnoosiani epäillään?? Joka tietää samanlaisen bipodiagnosoidun kuin minä niin olisi mukavaa, jos laittaisit palautetta näille sivuilleni....Noista keskustelupalstojen jutuista päätellen olisin jokin psykopaatti, jonka lapset pitäisi huostaanottaa.

Herkkyyskirjassa mainittiin myös, että tällaiselle ihmiselle on tyypillistä se, että hän vaikuttaa ulospäin lapsenomaiselta. Se kai johtuu suojakuoren puuttumisesta. Itse olen tällainen ihminen. Olen hyvin avoin...joissakin asioissa hyvinkin ekstrovertti herkkis. Voisi aivan hyvin pitää luentoja sairaudestani, jos ei olisi vaaraa, että lapsiani aletaan koulussa kiusaamaan tyyliin "sulla on hullu äiti" (se minua pelottaa). Olen huomannut, että valitettavasti sinisilmäisyyttäni ja avoimuuttani käytetään joidenkin ihmisten toimesta lyömäaseena tai kiusaamisen välineenä. Se satuttaa kovasti. Herkkyyskirjassa kehoitettiinkin suojaamaan itseään ja olla kertomatta itsestään kaikkea. Toisaalta onko sekään sitten oikein, jos alkaa tavallaan sabotoimaan omaa normaalia minuuttaa eli avoimuutta...vaikea sanoa. Ehkä tuo neuvo on kuitenkin hyvä. Voinhan olla avoin luotettavien ihmisten seurassa. Ja tietysti sellaisten, jotka rakastavat laillani asioiden syvällistä pohdinta. On vähän tylsää ja jopa ahdistavaa puhua ihmisen kanssa, joka jää jotenkin keskustelussa pinnallisenlle tasolle...tyyliin -ei sano mitään eikä tarjoa toiselle minkäänlaisia uusia näkökulmia. 

Minua vaivaavat edelleen läpitunkevat ahdistavat ajatukset. En haluaisi nostaa lääkitystäni, koska nykyisellään psykoosi näyttää pysyvän poissa. Lääke voisi kuitenkin mahdollisesti vähentää mielleyhtymiä. Toisaalta pelkään, että vahvempi lääkitys lisää muistini pätkimistä...unohtelen välillä esineiden ja ihmisten nimiä. Aikaisemmin minulla oli erittäin hyvä muisti.Hoitajani kuitenkin ehdotti, että kyse ei ole lääkkeestä vaan masennuksesta. Olisiko jollakin asiasta kokemusta??? Olisi mukavaa kuulla.

En sitten tiedä kuuluuko herkkyyteen myös asioiden ennakoiminen. Itse käyn mielessäni läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja asioihin liittyen. Nytkin elämässämme on menossa eräs tosi vaikea asia. Vaikken mitenkään pysty pohdiskelemalla vaikuttamaan asoiden kulkuun....minun on vaikeaa lopettaa mietiskelyä. Mistähän saisi jarrun omille aivoilleen?? Kävin eräällä ammatinvalintapsykologilla ja hän sanoi minulle rauhoittavasti "mielellä on taipumus liioitella asioita". Ehkä siis kyse ei olekaan maailmanlopusta tai niin vakavasta asiasta.