Olen viime aikoina syventynyt historian lukemiseen. Olen tutustunut hieman esimerkiksi työväestön lakkotaisteluihin Suomen historiassa. Kun työväen olot vuosisatamme alkupuolella olivat todella kurjat, oli lakko ainut ase olojen parantamiseksi. Saavutettiin kahdeksan tunnin työaikalaki, kansaneläke ja tapaturman sattuessa työssä alettiin saamaan korvauksia. Myös työolosuhteisiin alettiin kiinnittämään vuosien saatossa enemmän huomiota. Tämä kaikki oli mahdollista koska elimme nousujohteisessa taloudessa ja Suomen hittituote paperi todella meni maailmalla kaupaksi. 

Maailmasta alkoi kuoriutua muutaman vuosikymmenen kuluessa globaali. Ei kannattanutkaan enää vaikkapa Suomessa tuottaa paperia. Täällähän joutuu maksamaan asiallista palkkaa, työntekijöitä ei voi teljetä tehtaaseen ja ympäristönkin joutuu ottamaan huomioon. On kannattavampaa mennä siis sinne, missä kukaan ei oikeastaan valvo kunnolla miten voivat työntekijät ja minne kaikki saaste tuprutellaan, valutetaan ja dumpataan.

Köyhissä maissa voivat Länsimaiset yrityksemme rötväillä mielinmäärin. Viis siitä, että sademetsää kaatuu ja ihmiskunnalta loppuu happi. Raha se on perkele joka ratkaisee, vaikka lapsenlapset kuolisivat lopulta tähän sontaan.

Miksi emme ryhtyisi globaaliin lakkoon? Eivät ne köyhät rättitehtaan työntekijät Bangladeshissä jaksa yksin lakkoilla.Tuskin ruokaa saavat ja työpäivät on pahimmiilla 19 tuntia putkeen. Ja lakko heitä tuskin hyödyttäisi. Jos rupeaisivat vaatimaan oikeuksiaan heidät irtisanottaisiin heti. Paskat siellä mitään turvaa ole! Ja jos tehtaan tuotanto alkaisi lakkojen vuoksi takkuilemaan voisi Länsimainen vaatejätti kätevästi irtisanoa alihankintasopparin.

Globaali lakko tai jonkinlainen vallankumous maailmanlaajuisesti on väistämätön. Eihän tämä pelleily voi jatkua kovin pitkään, eihän??  Ihmisten olotila kurjistuu nimittäin huomattavasti ennen edessämme olevaa ihmiskunnan romahdusta. Me länsimaissakin joudumme avaamaan silmämme kun ongelmat alkavat tunkeutua omalle alueellemme. Toivoisin, että ymmärtäisimme ajoissa oman sivilisaatiomme tilan. Kyllä maapallo ihmisen jälkeenkin parantaa itsensä lopulta kuntoon. Luonnolla on huikea uudistumiskyky. Ihminenhän tässä on se, joka vaarassa on. Moni ei sitä vain tahdo ymmärtää.